Linuxin levytila ja lyhyet komennot

Kirjoittanut J-P Julkaistu 12.3.2009

Jos olet parkkintuunut Windowsmies (tai nainen) tai kovan luokan Linux-guru, ei tämän kertainen vinkkimme välttämättä ole sinua varten. Oikea Linux-guruhan osaa bashin ja muiden shellien salat vaikka unissaan ja Microsoft-ihmiset eivät järjestelmään halua edes koskea. Välimaastoon jäävät ne, jotka käyttävät Linuxia ohjelmistokehityksessä, ehkäpä jonkin palvelun alustana, tuntevat järjestelmän kohtuullisesti, mutta ovat silti paremmin kotonaan Linuxin graafisen käyttöliittymän kanssa.

Omasta mielestäni yksi Linuxin, ja kaikkien muidenkin järjestelmien komentokehotteiden, pahimmista ongelmista on komentojen mystiset nimet. Pääsääntöisesti tämä näyttää johtuvan kehittäjien äärimmäisestä laiskuudesta. "Miksi kirjoittaa kuvaavia komentoja, kaksi kirjainta riittää? Käyttäjä pähkäilkööt näiden merkitystä." Mitä siis tekevät Linuxin komennot df ja du? Itse käytän näitä komentoja tämän tästä rakentaessani erilaisia ohjelmien toimintaan liittyviä skriptejä ja ylläpitäessäni järjestelmiä ja etsiessäni tiettyjä vikatilanteita.

df - Disk Free (tai jotain)

Komennolla df selvität helposti paljonko vapaata tilaa kiintolevyltä tai kiintolevyiltä löytyy, mistä fyysisestä levystä on kyse ja mihin levy on "mountattu". Kun kirjoitat komennon muodossa:

df -kh

saat tuloksen helpommin ihmisen luettavissa olevassa muodossa kilo-, mega- ja gigatavuina pelkkien tavujen sijasta.

du - Disk Usage (tms.)

Komento du on df:n hyvä kaveri. Kun olet ensiksi df-komennolla selvittänyt vapaan tilan eri levyillä du kertoo kuka tämän tilan oikeasti kuluttaa.

du -h <hakemisto>

kertoo miten paljon mikäkin hakemistossa oleva tiedosto vie tilaa. Huomaa -h option käyttö: kuten df -komennossakin, -h optio muuntaa tuloksen ihmismielen ymmärtämään muotoon. Jos hakemistosta löytyvien yksittäisten tiedostojen koon sijaan sinua kiinnostaa vain kansion siältämien tiedostojen yhteiskoko lisää loitsuun mukaan -s optio:

du -sh <hakemisto>

Tuloksena on yhteenveto hakemistossa olevien tiedostojen käyttämästä levytilasta.

Tarinan opetus? Ensinnäkin df ja du komennoilla saat helposti selville Linuxin levytilan ja sen, mihin tuo tila oikeastaan kuluu.

Toiseksi näe mieluummin hieman vaivaa kirjoittaaksesi kuvaavia metodin, luokkien ja muuttujien nimiä kun koodaat. Koodiasi lukevien elämä (sinä itse mukaan lukien) tulee huomattavasti helpommaksi. Eivätkö komennot diskfree ja diskusage kuvaisi kahden kirjaimen lyhenteitä paremmin mistä on kyse? Erityisesti ohjelmakoodissa turhat lyhenteet vaikeuttavat ymmärtämistä ja sitämyöten ylläpitoa merkittävästi. Henkilökohtaisesti olenkin luvannut iskeä viivoittimella jokaista kanssani työskentelevää koodaria sormille, mikäli koodissa alkaa vilistä epämääräisiä lyhenteillä.